Helposti pilveen

14.6.2010 | Teksti: Tiina Parikka | Kuvat: Susanna Kekkonen

Valtiotieteilijä meni verkkoon viime keväänä. Ensi askeleena luotiin verkon pohjaratkaisu ja tuotiin verkkoon samat materiaalit kuin printtilehdessä on julkaistu. Pohjan päälle on hyvä kehittää lisää toiminnallisuutta ja uusia elementtejä.

• Lehti astuu verkkoon
• Pitäisikö blogata?
• Printin ja verkon liitto

Haluamme olla mukana kehityksessä mahdollisimman alkuvaiheessa. Verkkolehtimahdollisuus tuli esille jo silloin, kun aloitimme yhteistyön lehdenteossa MCI Pressin kanssa vuoden 2006 alussa, Suomen Valtiotieteilijöiden Liiton asiamies Arja Laine kertoo.

Valtiotieteilijä-lehti painetaan viidesti vuodessa. Verkkolehdessä on mahdollisuus nopeampaan uutisointiin. Tavoitteena on myös herättää keskustelua esillä olevista aiheista.

– Haluamme tavoittaa entistä paremmin myös nuoret jäsenemme ja he ovat tottuneet toimimaan verkossa. Uudistimme viime vuonna liiton kotisivutkin, verkkolehden kehittämisestä vastaava asiamies Kati Ahtiainen sanoo.

Valtiotieteilija.fi-sivusto avattiin viime keväänä ja kotisivujen uudistus toteutui syksyllä.

– Kyse on kokonaisvaltaisesta tiedottamisen kehittämisestä, Ahtiainen jatkaa.

Pala palalta

Verkkolehtiprojekti on jäänyt pyörimään monen organisaation kehittämislistalle liian suurisuuntaisena projektina. Valtiotieteilijöiden Liitossa prosessia on lähdetty viemään eteenpäin pala palalta. Nyt verkkolehdessä on samat materiaalit kuin painetussakin lehdessä, minkä lisäksi joitakin juttuja on täydennetty vielä verkon puolella.

– Halusimme selkeän pohjaratkaisun, jota on helppo työstää edelleen muuttuvien tarpeiden mukaan. Esimerkiksi keskustelua ei vielä ole juurikaan sivuilla syntynyt, mietimme parhaillaan keinoja sen aktivoimiseksi, Arja Laine sanoo.

– Toisaalta moni asia jäisi tekemättä, jos kaiken pitäisi olla heti lopullisessa muodossaan. Monet toiminnot ja tarpeet selviävät vasta, kun sivusto on otettu käyttöön ja siksikin oli hyvä julkaista sivusto ja jatkaa sitten kehitystyötä hyvälle pohjalle, Ahtiainen perustelee ratkaisua.

Kun kerralla ei lähdetty haukkaamaan liian isoa palaa, sivuston toteutus oli odotettuakin helpompi prosessi.

– Kävimme palaverissa läpi meidän tarpeitamme ja tutustuimme jo toteutettuihin sivustoihin. Sivumallit valmistuivat hyvinkin nopeasti sen jälkeen, teimme niihin vielä muutamia tarkennuksia ja sen jälkeen verkkolehti oli valmis julkaistavaksi. Tärkeintä on, että toteuttajataho tietää ja osaa ottaa huomioon organisaation tarpeet, Arja Laine selittää.

– Myöhemmin teimme vielä joitakin pieniä lisäyksiä, joiden tarve ilmeni vasta käytössä, hän jatkaa.

Koko prosessi suunnittelupalaverista sivujen julkaisemiseen vei aikaa vain vajaat puoli vuotta. Eniten aikaa meni etusivun miettimiseen: mitä kaikkea sivulla tuodaan esiin, miten aiheet jaotellaan ja mitkä ovat eri elementtien painoarvot.

– Etusivu on tietenkin keskeisessä roolissa, mutta ei sekään tuottanut meillä isoja ongelmia. Meillä oli aika selkeä kuva siitä, mitä haluamme, Arja Laine toteaa.

Teknisen toteutuksen osalta ei ilmennyt kuin yksi ongelma, jonka Kati Ahtiainen kehottaakin muita verkkolehteä suunnittelevia ottamaan huomioon.

– Sivuille tuli aluksi ihan valtavasti roskapostia. Suodatin kannattaa asentaa heti turhan “siivoamistyön” välttämiseksi.

Lehti vapaasti luettavissa

Valtiotieteilijöiden Liitolla on erilliset liiton kotisivut ja oma sivustonsa verkkolehdelle. Myös erilaisia yhdistelmäratkaisuja on tehty. Yhdistelmissä ongelmaksi voi muodostua juuri Valtiotieteilijän verkkolehteen kaivattu selkeys. Kun sivut on erotettu omiksi sivustoiksi, sisällön jakaminen voi tuottaa päänvaivaa. Valtiotieteilijöiden kohdalla verkkolehdessä keskitytään syvällisempään tekstin tuottamiseen.

– Kotisivuilla keskitytään liiton esittelyyn ja ajankohtaisten asioiden tiedottamiseen. Verkkolehdessä, niin kuin lehdessä muutenkin, tavoitellaan syvempää keskustelua aiheista, Arja Laine selvittää.

– Tietysti kotisivuilla kerrotut ajankohtaiset asiatkin voivat ruokkia jatkojuttuja ja keskustelua verkkolehdessä.
Kotisivujen jäsensivuille kerätty tieto vaatii kirjautumista. Verkkolehti sen sijaan haluttiin jättää kaikille avoimeksi.

– Painettu lehtemmekin on luettavissa vaikka kirjastossa, Laine perustelee.

Verkkolehden sivuille eksyy helposti myös sattumalta hakukoneoptimoinnin kautta. Aiheesta tietoa etsivä lukija voi olla myös potentiaalinen uusi jäsen, joka kiinnostuu liitosta sen julkaiseman tiedon kautta.

– Lehti on liiton esite ja sitä kautta osa jäsenhankintamarkkinointia. Sitä paitsi jo olemassa olevillekin jäsenille kirjautuminen voi olla kynnyskysymys. Uskomme, että tavoitamme verkossakin lukijat paremmin, jos verkkolehti on kaikkien saatavilla, Ahtiainen pohtii.

Laine pitää yhtenä verkon vahvuuksista juttujen arkistoitavuutta. Tästä eteenpäin jokainen voi hakupalvelun kautta hakea vanhoja artikkeleita aiheen tai vaikka haastateltavan mukaan ilman, että julkaisuajankohtaa tarvitsee muistaa tai edes tietää, millainen artikkeli aiheesta on julkaistu.

– Meille tulee tasaisin väliajoin kyselyjä vanhoista artikkeleista ja sitten lehtiä on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Se työ jää jatkossa pois, Laine iloitsee.

Lisää näkyvyyttä, lisää työtä

Resurssikysymyskään ei Valtiotieteilijöiden Liitossa ollut ongelma.

– Tietenkin jonkun pitää koordinoida työtä ja jonkun pitää tuottaa sinne materiaalia, mutta verkkolehti on yksi tiedotuksen väline siinä missä jokin muukin, Ahtiainen perustelee.

– Helpoin tapa tuottaa verkkolehteen uutta tietoa on päivittää jo julkaistuja juttuja edelleen. Miksei verkkoon voisi tuottaa myös ihan uutta materiaaliakin, Laine pohtii.

Verkkolehteä on markkinoitu painetussa lehdessä ja se on ollut esillä kotisivuilla. Mitään massiivisempaa kampanjointia ei ole toteutettu.

– Palautetta ei juuri ole tullut, Laine sanoo.

– Yleensä me suomalaiset olemmekin huonoja antamaan positiivista palautetta. Harva viitsii ottaa liittoonsa yhteyttä kiittääkseen hyvästä työstä, joten kai tämän hiljaisuuden voi tulkita myönteiseksi palautteeksi, Ahtiainen päättelee.